Kohujännäri Sound of Freedom sai taakseen Yhdysvaltain äärioikeiston, Donald Trumpin, konservatiivit ja Qanon-porukan. Itse elokuva on kuitenkin täysin muuta, kirjoittaa elokuvakriitikko Taneli Topelius.
Hermostunut isä vie pienen tyttärensä ja poikansa ”koe-esiintymiseen”, jossa heistä ja muista 8–10-vuotiaista lapsista otetaan mallikuvia – tietämättä, että nämä kuvat eivät menekään kykyjenetsijöille, vaan pedofiileille.
Samasta hondurasilaisesta Miguel-pojasta kuvattu lapsiseksivideo päätyy myöhemmin Yhdysvaltain maahanmuutto- ja tulliviraston agentin Tim Ballardin tutkittavaksi. Rikostutkintaa varten tämä joutuu kirjaamaan videon sisällön yksityiskohtaisesti raporttiinsa: kaiken sen, mitä julmat aikuiset pelokkaalle Miguelille tekevät.
Joukkorahoituksella tehdyn rikosjännärin Sound of Freedom ensimmäiset kohtaukset sukeltavat heti syvään päätyyn. Aihe on äärimmäisen synkkä. Vaikea aihe oli kuitenkin vain yksi palanen kohussa, jonka elokuva nostatti kesällä Yhdysvalloissa.
Heinäkuussa Sound of Freedom onnistui päätymään muutamaksi viikoksi Yhdysvaltain elokuvateattereiden lipputulolistausten kärkisijoille. Alle 14 miljoonalla eurolla tehty elokuva on tähän mennessä elokuva on kerännyt tuloja maailmanlaajuisesti 230 miljoonaa euroa.
Pohjois-Amerikan markkinoilla tämä pikkutuotanto on pärjännyt jopa paremmin kuin Harrison Fordin uusi Indiana Jones -seikkailu tai Tom Cruisen uusi Mission: Impossible.
Erikoista oli sekin, että Sound of Freedom vaikutti Yhdysvalloissa puhuttelevan niin maan konservatiivipiirejä kuin villejä salaliittoteorioita levittelevää Qanon-porukkaakin – sekä ex-presidentti Donald Trumpin kannattajia että maan äärioikeistoa laajemminkin. Trump järjesti elokuvasta jopa oman näytöksen.
Itse elokuva on kuitenkin parempi kuin sen ympärillä vellova valtava kohu.
Lue lisää: Sound of Freedom -elokuva nousi yllätyshitiksi USA:ssa – jännäri pedofiilien metsästäjästä vetoaa Trumpiin ja äärioikeistolaisiin
Lapsikaupan ja pedofiilien uhriksi joutuvaa Rocio-tyttöä näyttelee Cristal Aparicio.
Perjantaina 3.11. ensi-iltansa Suomen valkokankailla saava Sound of Freedom on tunnelmaltaan ennen kaikkea surumielinen. Se ei mässäile lapsiseksikohtauksilla, eikä suoraan näytä niitä.
Silti elokuvasta käy aivan riittävän hyvin selväksi, mitä hirveyksiä Etelä-Amerikasta kaapatuille ja ihmiskaupan uhreiksi joutuville lapsille voi tapahtua. Loput jää katsojan oman mielikuvituksen varaan.
Vaikutelma on tehokas. Sound of Freedom tekee katsojan olon ajoittain hyvin tukalaksi, mikä sysisynkkään aiheeseen sopiikin.
Löyhästi tositapahtumiin perustuva elokuva seuraa, miten yhdysvaltalaisia pedofiilejä jäljittävä agentti Ballard hylkää pomonsa määräykset ja alkaa peiteroolin avulla etsiä Miguel-poikaa ja tämän Rocio-siskoa, lopulta myös omatoimisesti Kolumbian viidakkojen uumenista asti.
Ballardia näyttelevä Jim Caviezel on monille tuttu rikos- ja tieteissarjasta Kohde (2011–2016), jota Suomessa esitettiin MTV3-kanavalla, sekä Mel Gibsonin ohjaaman The Passion of the Christ -elokuvan (2004) pääroolista Jeesuksena.
Jim Caviezel näytteli kärsivää Jeesusta 2004 ilmestyneessä elokuvassa The Passion of the Christ.
Kristillinen sanoma värittää myös Sound of Freedomia, jonka tuotantoyhtiö Angel Studios on aiemminkin tuottanut elokuvia kristillisistä aiheista. Viittaukset uskoon on kuitenkin punottu repliikkeihin tyylikkäästi, osaksi Ballardin omaa vakaumusta.
– Jumalan lapset eivät ole kauppatavaraa, Ballard sanoo peiteroolissaan.
Caviezel toistaa saman iskulauseen elokuvan jälkeen esitettävässä ”tärkeässä viestissä” omana itsenään. Viestissä hän kannustaa katsojia lahjoittamaan tuotannolle rahaa, joilla osaan elokuvan näytöksistä hankitaan tarjolle ilmaislippuja.
Caviezelin mukaan ideana on, että sanoma lapsikaupan ja pedofilian vastustamisesta ja niiden kitkemiseksi leviäisi mahdollisimman laajalti. Elokuvan jättimäiset lipputulot kesällä Yhdysvalloissa selittyvät osaksi juuri tällä kampanjalla.
Jim Caviezelin näyttelemä agentti Tim Ballard jäljittää pedofiilejä ja yhtä kaapatuista lapsista Kolumbian viidakkoon asti.
Markkinoinnin kytkeminen kiinteäksi osaksi itse elokuvaa on poikkeuksellisuudessaan nerokas, mutta elokuvan päähenkilöihin kytkeytyy arveluttaviakin piirteitä.
Muun muassa Vice-media on artikkeleissaan kritisoinut Ballardia ja tämän perustamaa Operation Underground Railroad -järjestöä liioittelusta, mitä tulee hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden pelastettujen lasten määrään sekä järjestön toimintatapoihin.
Näyttelijä Jim Caviezel on puolestaan julkisissa kommenteissaan yhdistänyt lapsikaupan Qanon-salaliittoväen luomaan valheelliseen väitteeseen, jossa kaapatuista lapsista uutettaisiin ja kerättäisiin talteen adenokromia.
– Asia on niin, että palkattuani ihmisiä töihin en pysty kontrolloimaan heidän vapaa-ajan tekemisiään, Sound of Freedom -elokuvan meksikolaissyntyinen ohjaaja Alejandro Monteverde harmitteli Caviezelin käytöstä Varietylle.
– Rakastan heitä, mutta minun on pidettävä heihin etäisyyttä, Monteverde sanoi.
Varietylle Monteverde sanoi, että kohu sai hänet voimaan pahoin.
Lapsikauppaan liittyvää entistä missiä näyttelee Yessica Borroto Perryman.
Itse elokuvassa ei ole viittauksia salaliittoihin tai Qanon-väen väitteisiin, eikä se pedofilian ja lapsikaupan näkyväksi tekemisen lisäksi julista puoluepoliittista sanomaa. Yksi keskeisistä juonenkäänteistä käsittelee kyllä ideaa pedofiileille suunnatusta yksityisklubista, mutta elokuvassa se ei kytkeydy salaliittoihin, vaan yksittäisten ihmisten pahuuteen.
Ohjaaja Monteverde itse on korostanut aloittaneensa tekemään elokuvaansa jo 2015. Kuvaukset olivat 2018, ja valmiiksi elokuva tuli 2019 – ennen kuin vaikkapa Qanonin salaliittoväitteistä tuli ilmiö. Kun tuottajastudio Fox Internationalin ostanut Disney jätti elokuvan hyllylle, Sound of Freedom päätyi mutkien kautta Angel Studiosille.
Lopputulos on rikostrillerinä toimiva. Siinä on paljon samaa kuin vaikkapa 1970-luvun tylyissä ja koruttomissa rikostrillereissä.
Kartellien entistä rahanpesijää ja nykyistä lapsikauppa-aktivistia näyttelee Bill Camp.
Tunteet näkyvät Caviezin surullisista silmistä kyynelinä. Muuten elokuva on enemmän toteava kuin varsinaiseen jännitykseen tukeutuva. Operaatiot pedofiilien narauttamiseksi ovat toteutuksiltaan karuja – ja siksi myös uskottavia. Lapsien kärsimys kuvataan tehokkaasti ja napakasti muutamien kohtausten ja tilanteiden kautta.
Itsensä kadonneiden lasten takia likoon henkeään myöten laittava päähenkilö kuvataan toki hieman liioitellen elämää suurempana sankarina, mutta siinä ei tietenkään ole Hollywoodin mittakaavassa mitään uutta.
Elokuvan Tim Ballardin mahdottomiltakin tuntuvat operaatiot onnistuvat lopulta tavalla tai toisella – aivan kuten Indiana Jonesillakin tai Mission: Impossible -elokuvien Ethan Huntilla.
Sound of Freedom, Suomen ensi-ilta perjantaina 3.11. elokuvateattereissa.
Korjattu 5.11. klo 14: The Passion of the Christ ilmestyi vuonna 2004.
